24.7.2016

Sanat hukassa

On vaikeeta, niin vaikeeta, yrittää pysyä positiivisena ja uskoa, että pystyn vielä jossain vaiheessa tarinoimaan samalla lailla ku ennen vanhaan. Tänä vuonna on ollu kyllä enemmän yritystä ku ennen, mut silti tuntuu etten edisty yhtää mihinkään ja oon jumissa samojen vanhojen ongelmien kanssa.

Ulkopuolisen silmin tää ei ehkä vaikutakaan niin pahalta ja musta tuntuuki et moni joka on mun kriiseilystä on tietoinen aattelee vaa et miks teen asioista nii vaikeeta ku eihä tää oo mikää ongelma. Ja niin edelleen. 

Mut mulle se vaan on. Se on ku korkea tiilimuuri jonka yli tai ali en pääse tai jota en pysty kiertämään. 

Oon yrittäny kaikkea, mut tuntuu etten mä enää vaa pysty samanlaiseen kirjoittamiseen ku ennen. En osaa enää luoda omia hahmoja, en saa niihi sielua enkä saa niistä minkäänlaista otetta. Mikään idea mikä mul on ei tunnu hyvältä tai tarpeeks eheältä. Mä ku haluaisin alottaa niin alusta ku pystyn niin oon kovasti sillä kannalla että luon kaikki hahmot uusiksi. Maailma on suht samanlainen ku aina, meinasin eka vetää senki uusiks mut sit aattelin ettei siinä oo kertakaikkiaa mitää järkeä, koska mun nykynen maailma - joka on Maata vähän pienemmän planeetan kokonen - on ihan hyvä. Hahmot ja juonen haluun kuitenkin vetää puhtaalta pöydältä. Ihan jo senki takia että mä vaa tartten jotain täysin uutta.

Tääki on vaa osa ongelmaa, koska mulle on tullu myös kielestä iha suunnaton ongelma. Välillä tuntuu että olis paljon parempi et kirjotan suomeks ja tuun siinä hyväksi. Mut en pääse sen kaa kunnolla alkuun ku jo sittenki alkaa tuntua, että ehkä sittenkin pitäs kirjottaa enkuksi. Mä tiedän että pystysin kirjottamaan kummallaki kielellä, ja mä tiedän senki, että mä haluaisin mieluummin kirjottaa suomeksi, koska saan tekstiin sillä lailla eloa paljon enemmän. Mut vaikka sanon näin niin mä en silti pohjimmiltani ole iha varma, koska heti ku suomen kaa tulee jotai ongelmaa nii alan epäröidä ja miettiä kielen vaihtamista. 

Oon nii helvetin uupunu tähän tilanteeseen. Mä haluun päästä tästä irti, mut tuntuu etten vaa mitenkään pysty siihen. Oon turhautunu, stressaantunu ja koko ajan ihan vitun vihanen, niin itelleni kuin tästä tilanteestakin. En tiedä oonko mä vaa liian epävarma, vai että onks tää koko hiton sotku masennuksen syytä. Mene ja tiedä. 

Mut pelasin eilen Guild Wars 2:sen päätarinan vihdoin ja viimein läpi sylvari warriorillani ja alotin myös Heart of Thornsia, ja oon nyt äärimmäisen ylpeä itsestäni. Meni siinä melkei vuosi saada ees yks hahmo tähän asti. Jumankauta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti