19.7.2016

J.S. Meresmaa - Keskilinnan ritarit

Kuva lainattu täältä

Keskilinnan ritarit on just sellasta genreä mitä mä tykkään lukea. Vanha aika, rakastamani minä-muoto ja mikä parasta, miesten välistä intohimoa. Tällaisia kirjoja on ihan liian vähän!

Myönnettäköön että yleensä mä tykkään lukea minä-muotoset kirjat ainoastaan yhden kertojan näkökulmasta, joten Keskilinnan ritarit aiheutti alussa vähän epäilyksiä ja mietin että jaksanko lukea loppuun asti. Mutta sitten tekstissä alkoi käydä selväksi miten janoisia jätkät oli ja aloin tajuta et hetkinen näähä tykkää toisistaan, niin päätin sitte jatkaa. Tässä vaiheessa lienee parasta mainita etten lukenut takakansitekstiä tarkemmin kuin vasta sen jälkeen kun olin päässyt kirjassa pidemmälle ja ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun luin sen ensimmäisen lauseen sieltä. Pitäs ehkä joskus kiinnittää enemmän huomiota tällasiin... 

Joka tapauksessa tykkäsin kirjasta ihan älyttömästi. Tää on just sellanen mitä lukee mielellään uudestaan. Tarina oli rakennettu hyvin ja tykkäsin hirveesti erilaisista ilmaisuista, niinku tiima - se vissii tarkoittanee tuntia. Kurvot kuulostaa kans eläiminä todella jänniltä. Ehkä olisin halunnut nähä maisemissa enemmän vaihtelevuutta mut se on vaa mun rpg-pelaaja joka valittaa, tässä tarinassa pieni alue toimi todella hyvin. Ehkä kuitenkin sellasta tutkimisjuttua olisin kaivannu enemmän, tai ylipäänsä sisältöä, kun tosiaan tykkäsin niin hemmetisti että olisin mieluusti lukenut paljon enemmän tätä. Tuntuu ettei tää riitä nyt alkuunkaan!

Mutta sitten hahmoista. Jotenkin en yhtään yllättynyt, että kaikesta huolimatta tykästyin ihan järjettömästi Konnoon. Rakastan sen tyyppisiä hahmoja, ja mieleen pälkähtävä Nightrunnerin Alec ei yhtään auttanut asiaa (pitäs varmaa jatkaa niiden lukemista yhyhyhy). Mut joka tapauksessa. Konnon hahmonkehitys oli nannaa, etenkin loppupuolella. Ihailin ja hehkuin onnessani aina Konnon osuuksissa. Jehrem jäi vähän etäiseksi, mutta tykkäsin siitäkin valtavasti. Sivuhahmot oli kans kirjotettu näppärästi.

Tekstin tyyli veti mut mukaansa saman tien, ja jotkut lauseet aiheutti mussa autuaan repeämyshajoamuksen. Mikää ei ole nii ihanaa ku nauraa tekstille, siitä miten nerokkaasti se on kirjoitettu.

Kaiken kaikkiaan tarina oli hyvä, mutta loppuunkin olisin kaivannu jotain lisää. Keskilinnan ritarit kuitenkin toimi loistavasti näinkin. Ja vielä jossain vaiheessa ostan tän kirjan omaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti